Kaikki meistä joutuvat elämänsä aikana solmimaan lukuisia sopimuksia. Yksinkertaisimmillaan sopimus syntyy esimerkiksi kaupan kassalla suoritettavan ostotapahtuman muodossa ja toisaalta monimutkaisimmillaan voi olla kyse yritysten välillä solmittavista yritysjärjestelyjä koskevista sopimuksista.
Asianajotoimisto Schrey Oy palvelee sinua Turusta käsin mielellään – ota yhteyttä tästä »
Suomen oikeudessa sopimukset ovat pääsääntöisesti vapaamuotoisia. Näin ollen suullinen sopimus on pääsääntöisesti yhtä pätevä kuin kirjallinenkin sopimus. Tietyille sopimustyypeille on laissa kuitenkin säädetty muotovaatimuksia, kuten kirjallisen muodon vaatimus. Esimerkiksi sopimus kiinteistön kaupasta on tehtävä kirjallisesti todistajan (kaupanvahvistaja) läsnä ollessa.
Aina sopimuksen osapuolet eivät ole yhtä mieltä siitä mitä on sovittu. Tällöin sopimusta joudutaan tulkitsemaan sen selvittämiseksi, mitä osapuolet ovat sopimusta solmittaessa tarkoittaneet. Paras tapa välttää myöhemmät tulkintaerimielisyydet on sopia asioista mahdollisimman yksiselitteisesti ja laatia kirjallinen sopimus. Suullisen sopimuksen kyseessä ollessa on vaikeata myöhemmässä erimielisyystilanteessa osoittaa tarkoin sopimuksen sisältöä.
Sopimuksen tekemistä ja pätemättömyyttä säätelevänä yleislakina toimii oikeustoimilaki. Lisäksi sopimusten tekemistä säätelevät monet erityislait kuten kuluttajansuojalaki ja asuntokauppalaki. Oikeustoimilaissa sopimuksen syntymistä säännellään perinteisen tarjous -vastaus -mekanismin kautta. Käytännössä kuitenkin vähänkin laajemmat sopimukset syntyvät nykyisin erillisen neuvotteluprosessin tuloksena.
Oikeustoimilain mukaisesti sopimus syntyy, kun tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus. Tarjous lähtökohtaisesti sitoo tarjouksen antajaa sen jälkeen, kun vastaanottaja on ottanut selon tarjouksen sisällöstä. Suulliseen tarjoukseen on pääsääntöisesti vastaus annettava heti, kun taas kirjalliseen tarjoukseen tulisi vastaus antaa kohtuullisessa ajassa tarjouksen tekemisestä.
Kuten sanottua, vähänkin laajemmat sopimukset syntyvät yleensä neuvotteluprosessin tuloksena. Sopimusneuvotteluihin on syytä valmistautua huolellisesti. On mietittävä tarkoin, mitä sopimuksella halutaan saavuttaa. Tärkeää on myös selvittää mahdolliset asiaan liittyvät pakottavan lainsäädännön normit, joiden osalta asioista ei voida sopia pakottavista lainsäännöksistä poikkeavalla tavalla.
Sopimuksen valmistelutoimiin kuuluu myös sopimuskumppaniin tutustuminen. Monesti on syytä varsinkin ennestään tuntemattomien sopimuskumppanien kohdalla selvittää yhtiömuoto, onko yhtiötä merkitty kaupparekisteriin ja verottajan rekistereihin, yhtiön lailliset edustajat sekä mahdolliset muut henkilöt yhtiön taustalla.
Tilanteissa, joissa lopullisen sopimuksen syntymistä edeltävät pitkät sopimusneuvottelut, saattaa olla tarpeen sopia ns. aiesopimus (letter of intent), jonka tarkoituksena on kuvata lopullisen sopimuksen suuntaviivat, kuten sopijapuolten tarkoitus, tavoitteet, aikataulu sekä muut sen kaltaiset seikat. Vielä ennen lopullisen sopimuksen solmimista voidaan laatia esisopimus, jota voidaan tarvita esimerkiksi tilanteessa, jossa osapuolilla on yhteinen tahto tietynsisältöisen sopimuksen solmimiseen, mutta lopullisen sopimuksen syntyminen riippuu vielä jonkin avoinna olevan asian toteutumisesta. Lopullinen sopimus (pääsopimus) solmitaan, kun kaikki ehdot ovat täyttyneet.
Yksinkertaisimmillaan sopimus siis syntyy lähes automaattisesti sopijapuolten käyttäytymisen seurauksena. Toisaalta taas laajoissa sopimuksissa on edellä kuvatun mukaisesti monta eri vaihetta ja huomioon otettavaa seikkaa. Ainakin laajempia sopimuksia solmittaessa kannattaa ottaa yhteyttä toimistoomme ja keskustella sopimukseen liittyvistä seikoista. Toimistollamme on kokemusta lukuisten sopimusten laadinnasta niin yritysten kuin yksityishenkilöiden välillä.